Miun normiviikonloppumeininki (nukkuminen, lagittaminen ja dataaminen) muuttui viime viikonlopun ajaksi, sillä meillä oli meiksien kanssa pieni kulttuurimatka Helsinkiin. Pääsyy tälle oli Hurtsin keikka viime lauantaina Jäähallissa, jonne oltiin äitin kanssa varattu liput jo alkusyksystä, mutta miun pyynnöstä käytiin myös sunnuntaina Heurekassa "Päämääränä Mars" -näyttelyyn. Molemmat tietysti olivat mielenkiintoisia, mutta kyllä Hurts voitti Heurekan 6-0.Oon tykännyt Hurtsin musiikista siitä lähtien, kun kuulin kappaleen "Wonderful Life". Itse asiassa tähän ensitapaamiseen liittyy tarina, sillä kuullessani tuon kappaleen ensimmäisiä kertoja, istuin autossa matkalla kohti Niilon kasvattajan järjestämää kasvattitapaamista. Radiosta tietysti soi kyseinen kappale ja tykästyin siihen heti. Kun pääsin kotiin kyseisestä tapaamisesta, istahdin koneelle ja kuuntelin YouTubesta muita Hurtsin biisejä ennen kuin latasin kourallisen niitä iTunesista, kunnes päätin ladata sieltä saman tien koko levyn. Nyt taasen viime alkutalvesta kävin heti kaupasta ostamasta heidän uusimman albumin, josta pidin älyttömän paljon ja tajusin, että Hurts on syrjäyttänyt Paramoren miun lempibändinä (Paramoren uusi albumi verrattuna Hurtsin uuteen levyyn oli suoraansanotusti aikamoinen pettymys). Ja kunhan sain tietooni, että Hurts on tulossa keikkailemaan Suomeen, vedin äitini mukaan keikalle ja nyt äiti on kiitollinen miulle siitä - hää on myös tykännyt Hurtsia kuunnella, mutta ei ajatellut koskaan lähtevänsä keikalle heitä kuuntelemaan, kunnes tuon viime viikonlopun keikan jälkeen on valmis lähtemään uudestaan Hurtsia kuuntelemaan kunhan he tulevat taas takaisin Suomeen. :- D Ja kyseinen keikka oli upea ja ylitti miun entuudestaankin korkeat odotukset! Meidän paikat eivät olleet mitenkään kovin hyvät ja mie olisin halunnut mennä permannolle, mutta äitiä ei kiinnostanut sinne jonottaminen ja siellä myllertäminen. Kyllähän tuo paikallaan istuminenkin kävi miulle, mutta paremmilta paikoilta se olisi ollut huomattavasti mukavampaa. Toisaalta miun sydän keikan aikana veti permannolle, mutta piti tyytyä C-katsomon istuinpaikkoihin. Enempää en keikasta kerro, sillä muut miun kommentit voi lukea tuosta Vapaasta kriitikosta, jonka kirjoitin eiliseen Etelä-Saimaaseen.
Heurekan näyttely oli mielenkiintoinen akateemisella tavalla ja miun kiinnostuksiin se kolahti. Ainakin verrattuna syksyn Heurekan-vierailuun "Body Worlds" -näyttelyssä koulun kanssa, Mars-teemainen näyttely herätti paremmin miun mielenkiinnon kuin se ja nyt meneillään olevan "Heureka tulee hulluksi" -näyttely. Viimeisenä mainittu tuntui lähinnä olevan tarkoitettu sellaisille, jotka eivät mielenterveysongelmista etukäteen oikein mitään tiedä, mutta psykologiaa opiskelevana kyseinen näyttely jäi aika pliisuksi.Mars-näyttelyssä sai kokeilla Marsin pinnalla olevaa painovoimaeroa, testata omia komentajan/pilotin taitojaan ja kokeilla millaista olisi työskennellä mm. kirurgina avaruudessa. Näyttelyyn sisältyi myös muita pienempiä kokeilukohteita, mutta nuo ainakin jäivät miun mieleen. Edelleen kuitenkin toivon, että saisi kokeilla painottomuuden tunnetta jollain tapaa jossakin avaruusnäyttelyssä. (◡‿◡✿)
Kyseisen viikonlopun takia miun viikonloppulepäämiset jäivät aika pieneksi, joten viime viikon alku oli aika tuskaista virkeystilan kannalta. Onneksi ei sentään ollut mitään muita palautettavia projekteja kouluun kuin ESS:n labra ja Etelä-Saimaaseen miun piti kirjoittaa tuo arvio, mutta sain ne tehtyä maanantain aikana. Joka tapauksessa, miulla ilmeisesti ilmeni jonkintyyppistä alitajuntaista stressiä, sillä valveilla en ajattele olevani stressaantunut, mutta eräänä yönä tajusin asian. Miuta siis väsytti ja nukuin hyvin, mutta yön aikana miulle tuli kolmisen kertaa sellainen olo, että miun on pakko herätä, koska miun pitää tehdä jotain/mie myöhästyn jostakin. Se ei siis ollut mitään painajaisheräämistä eikä unettomuuteen liittyvää heräilyä, vaan sitä että mie vedin itteni hereille hyvästä yöunesta pariin kertaan, kunnes istuttuani miun sängyssä umpiväsyneenä yrittäen herätä tajuan katsoa kelloa ja tajuta, että miulla on vielä nelisen tuntia aikaa nukkua. Tuo kokemus vähän herätti miut tajuumaan, että miun on pakko yrittää saada levättyä. Keskiviikkoillasta lähtien kävin illasta omasta mielestäni tosi aikaisin nukkumaan yhdeksän-kymmenen aikoihin ja huomasin eron virkeystilassa heti (ihan kuin mie mainostaisin tosi kliseisesti nukkumista). Mie tiedän, että uni tosiaan vaikuttaa miuhun paljon, mutta en siltikään osaa mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Mutta mie nyt yritän saada enemmän unta kaaliin arkipäivinäkin, tosin oon melko varma, että tää suunnitelma on tuomittu epäonnistumaan. (So, get this: oon mestari sekoittamaan miun unirytmin yhdessä päivässä aivan päälaelleen, joten sen takia epäilen miun suunnitelman onnistumista.)
Anyhoo, kohta miulla taas vaihteeksi alkaa koeviikko, joten vapaa-ajalle voin sanoa taas hetkeksi hyvästit ja samoin myös hyville, stressittömille yöunille. fml.
