Voihan Venäjän valtakunta!

Huomentapäivää taas jälleen tänne blogiin - marraskuu vierähti ohi älyttömän nopeasti ja tämäkin kuu on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin. Enää kaksi päivää jouluaattoon! Mitämitämitä. Onneksi olen saanut hommattua läheisilleni joululahjat, mutta kyllä mie niistä hieman painetta koin, vaikka juuri kirjoitin kaverini kanssa äikässä kritisoivan puheen joulun materialisoitumisesta. Sain myös tällä viikolla lähetettyä postissa vaihtarikaverilleni Yhdysvaltoihin lahjapaketin, joten se nyt ainakin on matkalla. :- ) Tuskin ehtii jouluun mennessä perille, mutta onpahan lahjan menosuunta sinne päin.

Aloitin myös kuukauden alussa autokoulun, ja ensimmäisten oppimisympäristön tehtävien tuskamistumisten jälkeen autokoulu on mukavaa. Tykkään todella paljon opettajista, oppitilat ovat viihtyisiä, kahvikoneesta saa kaakaota ja choko-kahvia, ja teoriatuntisessioiden jälkeen saa ilmaisen kupongin Mäkkäriin. :- ) Autokoulukin tuntuu hujahtavan ohi aivan mieletöntä vauhtia, sillä miulla oli keskiviikkona periaatteessa viimeinen teoriatunti, mutta miun pitää vielä ensi kuussa korvata yksi puuttuva teoriatunti, jonka puolitahtomattani skippasin Venäjän -matkan takia. Ensi kuussa sitten ajotunneille!

Kävin siis Venäjällä Viipurissa ja Pietarissa viime viikolla. En lähtenyt Venäjälle siksi, että varaamalla varasin sinne matkan, vaan käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin sinne kouluporukoiden kanssa. Ja toisaalta miulla olisi myös pientä kiinnostusta nähdä Talvipalatsi livenä, kun se ja sen ympäristö oli niin vahvassa roolissa hissan ensimmäisellä kurssilla. Eikä matkan hinta myöskään kirvellyt lompakkoa - hyvätasoinen hotelli keskellä Pietarin keskustaa Nevsky Prospektyn vieressä maksoi meille vain 60 € ja sitten tietysti piti ottaa omaa rahaa mukaan ostoksia ja ruokia varten. Matkustimme koko matkan bussilla, joka vei meidät haluamiimme paikkoihin ja kuljetti meitä rajan yli. Ensiksi pysähdyimme menomatkalla Viipurissa, jolloin tutustuimme Viipurin linnaan, mistä sitten lähdimme Pietaria kohti. Matka oli siis lähinnä Pietari-keskeinen, ja pyörimme keskustan tuntumassa katsomassa merkittäviä rakennuksia ja muita vastaavia kohteita. Illasta lähdin sitten kaverini kanssa sylikummini ehdotuksesta Jamie Oliverin italialaisravintolaan, joka ylitti miun kaikki odotukset. Hintataso oli Rosson luokkaa, sisätilat olivat lämpimät ja viihtyisät, ruoka oli todella hyvää ja annokset juuri oikean kokoisia (isompia kuin Suomessa), ja arvostin erityisesti henkilökunnan ystävällisyyttä ja englannin kielen taitoa. Venäjällä ihmiset eivät oikein osaa enkkua vääntää ja se johti ainakin miun osalta pienenpieniin konflikteihin, sillä mie en venäjää osaa kiitoksen lisäksi oikeastaan yhtään (no okei, osaan sanoa venäjäksi "kädet ylös", mutta siitä nyt harvemmin on hyötyä :- D). Hotellille takaisin pyörittyämme avasimme TV:n ja mie koin pienoisen järkytyksen, kun kanavia selaillessa osuin löytämään kanavan, joka näytti Supernaturalin vitoskautta venäjäksi dubattuna. Muuten sitten aina hotellihuoneessa ollessamme meillä oli päällä BBC World News, joka vieroitti meitä pois venäjänkielisyydestä.
          Matkan seuraavana päivänä meillä oli kouluvierailu, jonka ansiosta meidän matkan hinta oli ollut niin alhainen. ENPI-projektin takia tämä kouluvierailu siis järjestettiin pietarilaisessa koulussa, ja niin paikalliset oppilaat kuin myökin esitettiin omiin kulttuureihin liittyviä esitelmiä. Ennen näitä tutustuimme joko liikuntatuntiin tai käsityötuntiin, joista myö valittiin kaverini kanssa liikunta. Oli hieman outoa nähdä perusliikkatunnilla pienten poikien tekevän karatea, ja joo, en voinut olla päänsisäisesti arvostelematta. :- D Sain kuitenkin jonkinlaista huomiota tunnin liikunnanopettajalta siinä vaiheessa, kun kysyin heidän tyylisuuntaansa ja opettaja tajusi, että miekin harrastan karatea. Anyhow, esitelmien jälkeen meillä oli kouluruokailu ja vaikken haluakaan olla mitenkään kovin kriittinen erilaisia kansakuntia kohtaan, miun on pakko sanoa, että meidän suomalaisten kuuluisi olla todella tyytyväisiä meidän maksuttomaan kouluruokaan. Seriously. Älkää enää valittako kouluruuasta, tai jos on valittamisen aihetta, käykää Venäjällä maksamassa alempitasoisesta ateriasta ja vertailkaa sitten meidän ruokaa. Mutta joo, propagandapuheesta ostoksiin - illasta kävimme kaverini kanssa House of Booksissa (Dom Knigi), josta vihdoin löysin J.K. Rowlingin uuden kirjan "The Cuckoo's Calling" ja Harper Leen "To Kill A Mockingbird."
          Lähtöpäivänä käytiin Talvipalatsin Eremitaasissa (taidegalleria), joka oli U-P-E-A. Sokkeloinen joo, mutta silti älyttömän kaunis paikka. Kaikkia teoksia en todellakaan ehtinyt näkeä, mutta ainakin muumiot ja antiikin Kreikka olivat tosi vaikuttavia. Ennen Suomeen saapumista pysähdyimme myös Ilja Repinin ateljeessa Viipurissa, mutta miuhun tää käynti ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, sillä mie en ole hänen töihinsä tutustunut. Samalla käytiin myös Viipurin kauppakeskuksessa, mistä mie ostin itelleni Malteserseja (♥), ja äitille ja iskälle, ja muorille tuliaisiksi suklaata. Venäjän ja Suomen välisen rajan lähestyessä isänmaallisuus nousi ja Suomen tulliin saapuessa mie olin yhtä hymyä, koska Suomi. On tää kyllä hieno maa. :'- )

Miulla alkoi eilen joululoma (thank God...), mutta miulla on silti joululomaksi koulujuttuja tehtävänä koska IB. Miun pitää tehdä äikässä runoanalyysi jouluaattoon mennessä, ja lukea Khaled Hosseinin "Leijapoika". Lukeminen ei haittaa ollenkaan, sillä kirja vaikuttaa hyvältä, mutta en jaksaisi alkaa analysoida runoutta kun muutenkin aivot tarvitsisivat vihdoinkin sen hyvin ansaitun loman. Koulujuttujen lisäksi ajattelin alkaa opiskelemaan tarkemmin noita liikennemerkkejä, ja jos vain on aikaa, niin aloitan lukemaan jompaa kumpaa noista miun uusimmista kirjoista. Ja tietysti katson Doctor Whon Christmas Specialin ja itken silmät pois päästäni, hypetän Sherlockin kolmoskautta, katson tallenteelta Hollow Crownit, katson netistä Supernaturalin ysikauden rästiin jääneet jaksot pois ja saatan ehkä aloittaa taas vaihteeksi LOTR-maratoonin. Sounds pretty good to me.
Ja hei, jos jollakin on vielä ostamatta kaverille/läheiselle/tutulle/serkulle joululahja, niin mie suosittelen "Maailmanhistoria päivitettynä Facebookkiin" -kirjaa, jonka luin juuri - loistava parodia niin Facebookista kuin maailmanhistoriasta. :'- D

Life On Mars

Miun normiviikonloppumeininki (nukkuminen, lagittaminen ja dataaminen) muuttui viime viikonlopun ajaksi, sillä meillä oli meiksien kanssa pieni kulttuurimatka Helsinkiin. Pääsyy tälle oli Hurtsin keikka viime lauantaina Jäähallissa, jonne oltiin äitin kanssa varattu liput jo alkusyksystä, mutta miun pyynnöstä käytiin myös sunnuntaina Heurekassa "Päämääränä Mars" -näyttelyyn. Molemmat tietysti olivat mielenkiintoisia, mutta kyllä Hurts voitti Heurekan 6-0.

Oon tykännyt Hurtsin musiikista siitä lähtien, kun kuulin kappaleen "Wonderful Life". Itse asiassa tähän ensitapaamiseen liittyy tarina, sillä kuullessani tuon kappaleen ensimmäisiä kertoja, istuin autossa matkalla kohti Niilon kasvattajan järjestämää kasvattitapaamista. Radiosta tietysti soi kyseinen kappale ja tykästyin siihen heti. Kun pääsin kotiin kyseisestä tapaamisesta, istahdin koneelle ja kuuntelin YouTubesta muita Hurtsin biisejä ennen kuin latasin kourallisen niitä iTunesista, kunnes päätin ladata sieltä saman tien koko levyn. Nyt taasen viime alkutalvesta kävin heti kaupasta ostamasta heidän uusimman albumin, josta pidin älyttömän paljon ja tajusin, että Hurts on syrjäyttänyt Paramoren miun lempibändinä (Paramoren uusi albumi verrattuna Hurtsin uuteen levyyn oli suoraansanotusti aikamoinen pettymys). Ja kunhan sain tietooni, että Hurts on tulossa keikkailemaan Suomeen, vedin äitini mukaan keikalle ja nyt äiti on kiitollinen miulle siitä - hää on myös tykännyt Hurtsia kuunnella, mutta ei ajatellut koskaan lähtevänsä keikalle heitä kuuntelemaan, kunnes tuon viime viikonlopun keikan jälkeen on valmis lähtemään uudestaan Hurtsia kuuntelemaan kunhan he tulevat taas takaisin Suomeen. :- D Ja kyseinen keikka oli upea ja ylitti miun entuudestaankin korkeat odotukset! Meidän paikat eivät olleet mitenkään kovin hyvät ja mie olisin halunnut mennä permannolle, mutta äitiä ei kiinnostanut sinne jonottaminen ja siellä myllertäminen. Kyllähän tuo paikallaan istuminenkin kävi miulle, mutta paremmilta paikoilta se olisi ollut huomattavasti mukavampaa. Toisaalta miun sydän keikan aikana veti permannolle, mutta piti tyytyä C-katsomon istuinpaikkoihin. Enempää en keikasta kerro, sillä muut miun kommentit voi lukea tuosta Vapaasta kriitikosta, jonka kirjoitin eiliseen Etelä-Saimaaseen.

Heurekan näyttely oli mielenkiintoinen akateemisella tavalla ja miun kiinnostuksiin se kolahti. Ainakin verrattuna syksyn Heurekan-vierailuun "Body Worlds" -näyttelyssä koulun kanssa, Mars-teemainen näyttely herätti paremmin miun mielenkiinnon kuin se ja nyt meneillään olevan "Heureka tulee hulluksi" -näyttely. Viimeisenä mainittu tuntui lähinnä olevan tarkoitettu sellaisille, jotka eivät mielenterveysongelmista etukäteen oikein mitään tiedä, mutta psykologiaa opiskelevana kyseinen näyttely jäi aika pliisuksi.
Mars-näyttelyssä sai kokeilla Marsin pinnalla olevaa painovoimaeroa, testata omia komentajan/pilotin taitojaan ja kokeilla millaista olisi työskennellä mm. kirurgina avaruudessa. Näyttelyyn sisältyi myös muita pienempiä kokeilukohteita, mutta nuo ainakin jäivät miun mieleen. Edelleen kuitenkin toivon, että saisi kokeilla painottomuuden tunnetta jollain tapaa jossakin avaruusnäyttelyssä. (◡‿◡✿)

Kyseisen viikonlopun takia miun viikonloppulepäämiset jäivät aika pieneksi, joten viime viikon alku oli aika tuskaista virkeystilan kannalta. Onneksi ei sentään ollut mitään muita palautettavia projekteja kouluun kuin ESS:n labra ja Etelä-Saimaaseen miun piti kirjoittaa tuo arvio, mutta sain ne tehtyä maanantain aikana. Joka tapauksessa, miulla ilmeisesti ilmeni jonkintyyppistä alitajuntaista stressiä, sillä valveilla en ajattele olevani stressaantunut, mutta eräänä yönä tajusin asian. Miuta siis väsytti ja nukuin hyvin, mutta yön aikana miulle tuli kolmisen kertaa sellainen olo, että miun on pakko herätä, koska miun pitää tehdä jotain/mie myöhästyn jostakin. Se ei siis ollut mitään painajaisheräämistä eikä unettomuuteen liittyvää heräilyä, vaan sitä että mie vedin itteni hereille hyvästä yöunesta pariin kertaan, kunnes istuttuani miun sängyssä umpiväsyneenä yrittäen herätä tajuan katsoa kelloa ja tajuta, että miulla on vielä nelisen tuntia aikaa nukkua. Tuo kokemus vähän herätti miut tajuumaan, että miun on pakko yrittää saada levättyä. Keskiviikkoillasta lähtien kävin illasta omasta mielestäni tosi aikaisin nukkumaan yhdeksän-kymmenen aikoihin ja huomasin eron virkeystilassa heti (ihan kuin mie mainostaisin tosi kliseisesti nukkumista). Mie tiedän, että uni tosiaan vaikuttaa miuhun paljon, mutta en siltikään osaa mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Mutta mie nyt yritän saada enemmän unta kaaliin arkipäivinäkin, tosin oon melko varma, että tää suunnitelma on tuomittu epäonnistumaan. (So, get this: oon mestari sekoittamaan miun unirytmin yhdessä päivässä aivan päälaelleen, joten sen takia epäilen miun suunnitelman onnistumista.)

Anyhoo, kohta miulla taas vaihteeksi alkaa koeviikko, joten vapaa-ajalle voin sanoa taas hetkeksi hyvästit ja samoin myös hyville, stressittömille yöunille. fml.

Letting people down is my thing, baby

Miulla keskiviikkona alkoi lämpimästi tervetullut syysloma, jonka korkkasin siivouspäivällä. Näin siis rentoutua loman alussa. Toisaalta miulla oli hyvä syy siivota, sillä lähdettiin meiksien kanssa illasta kohti Etelä-Pohjanmaata, jossa nyt vieteltiin nyt lauantaihin asti lomaa. Oon nyt lähinnä löhöillyt ja nauttinut tekemättömyydestä, mutta jostain syystä innostuin tekemään uuden version CAS planistani joka oli virhe. Kaikki näyttää paperilla hyvältä, mutta kaiken sen toteuttaminen ahdistaa. Mistä ihmeestä mie oikein revin aikaa noihin kaikkiin, kun koulukin vie jo aivan liikaa aikaa? Miun kai pitäisi unohtaa nyt toi koulu täysin loman ajaksi, koska saan sentään vielä maanantainkin olla vapaalla, koska etätuntien takia meillä ei voi olla tunteja, sillä Lappeenrannalla on vielä silloin lomaa. IB:n ajoittaisia plussapuolia. ;- D

Torstaina käytiin taas vaihteeksi Keskisellä pyörimässä enkä mie ymmärrä miksi mie sinne haluan aina mennä, vaikka en löydä sieltä yleensä sen enempää kuin mistään muistakaan kaupoista ja tuollakin oon käynyt pikkupirpanasta lähtien ainakin sen kolme kertaa vuodessa. No jaa, miulle mukaan tarttui uusi 0,4 litran kaakaomuki aamuherätyksien piristäjäksi (mitä isompi muki, sen parempi) ja Onlyn denim-paita, jonka tajusin olevan täysin samanlainen kuin Jensenin mutta vain lady fitinä.

Ollaan myös marraskuun puolella menossa luokan kanssa Helsinkiin katsomaan Frankensteinia, joka tosin ei ole ilmeisesti se versio, jonka tosiaan olisin halunnut nähdä - miuta nimittäin kiinnostaisi katsoa Benedict Cumberbatchin ja Jonny Lee Millerin versio tuosta näytelmästä mutta ei sitten. :c Ei tuossa teatterissa mitään vikaa ole, tykkään käydä katsomassa näytelmiä ja musikaaleja mutta eniten miun kiinnostus teatterielämää kohtaan on kuitenkin Isossa-Britanniassa. Joka tapauksessa, tuo meidän kulttuurimatka on keskiviikkona ja meidän laskelmien mukaan oltaisiin vasta kahden aikoihin yöstä takaisin täällä Imatralla ja torstaina on tietysti normikoulupäivä. En tiiä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. No jaa, pitää kai torstaiaamuna pakottaa itteni juomaan kahvia, että sen päivän pysyisi hereillä. Join the living dead.

Aloin uudestaan lukemaan John Steinbeckin "Of Mice and Men" -pokkaria, koska vaikka luin sen kesällä läpi, en muista siitä kunnolla oikein mitään ja kohta enkussa aletaan käsittelemään sitä, joten aattelin virkistää muistiani. Luultavasti tääkin lukemisprojekti jää siihen, että keksin muuta tekemistä (= roikun koneella, aloitan jonkun leffa/tv-sarjamaratonin...) ja lukeminen jää taka-alalle ja lopulta totean, että muistan kirjan aivan tarpeeksi hyvin ilman uudestaanlukua. Yritys on kuitenkin tämän suhteen kova! :- D

All of time and space, everything that ever happened or ever will...

Mie toivon, että tämä postaus auttaisi ihmisiä tajuamaan ettei avaruusolentoihin uskomisessa ole mitään väärää tai outoa. Ja mie myös toisaalta toivon, ettei nyt tämän takia ihmiset luulisi miuta vielä pimahtaneemmaksi kuin oon.

Jos asiaa miettii kahdelta kantilta, olisi yhtä pelottavaa jos Maa ja sen asukkaat olisivat ainoita eläviä olentoja koko mittavassa maailmankaikkeudessa jos tuo edes on avaruuden joka kolkalle oikea nimitys. Toisaalta ihmisiä myös saattaa pelottaa ajatus muista elävistä olennoista jossain kaukaisuudessa, jotka ehkä tietävät olemassaolostamme, mutta me emme heidän. Mie en usko, että meidän omasta aurinkokunnasta löytyy jotain yhtä kehittynyttä tai kehittyneempää populaatiota kuin Maassa, mutta jossain tämän aurinkokunnan ulkopuolella eri galakseissa todellakin jotain tällaista on. Eikä miulla ole "avaruusolennoista" sellaista stereotyyppistä mielikuvaa niin kuin monilla saattaa olla - yhtä hyvin jossain kaukaisessa galaksissa voi olla miun kaksoisolento, joka elää jossakin rinnakkaisuniversumissa, jossa ne asiat jotka meidän maailmassamme eivät ole totta ovatkin totta. Tai sitten kyseiset avaruusolennot todella eroavat meistä, mutta ei sillä isosilmäisellä ja vihreällä tavalla niin kuin yleisesti uskotaan.

Rakastan scifi -leffoja ja tuota ajattelutapaa sen takia, koska se voi olla totta. Vaikka rakastankin fantasiaa, sen olemassaolomahdollisuutta ei ole yhtä vahvasti olemassa kuin scifin. Toisaalta jos mietitään miun ideaa rinnakkaisuniversumeista, niin tietysti toivoisin että niissä Tylypahka ja Narnia ovat totta. Mutta ihan oikeasti, ei sitä voi millään tavalla todistaa etteikö Doctorin tapainen Time Lord olisikin tuolla jossain pelastamassa maailmoja. Tai että jossakin universumissa on olemassa maailmojen tutkimiselle omistettu päämaja niin kuin Starfleet, josta lähetetään avaruuteen poimuajossa matkustavia laivastoja. Miettikää näitä mahdollisuuksia ajattelematta niitä realistisesti. Ja koska kukaan Maassa ei ole todistanut näitä väitteitä vääriksi, koska meillä ei ole avaruuden tutkimiselle tarpeeksi päteviä välineitä, niin aivan hyvin ne voivat olla tottakin. True until proven fiction.

Joten kyllä, uskon tältä kantilta avaruusolentoihin enkä ymmärrä joidenkin ihmisten tapaa suhtautua siihen niin kielteisesti enkä ajatusta, että avaruusolentojen mahdollisuus täytyy kieltää ajatusmaailmastaan. C'mon, avaruuden sanotaan olevan ääretön. Jos siellä ei ole kehittynyttä elämää, niin ilmastonmuutoksen, kemiallisten ja biologisten aseiden sekä yleisesti sotien takia Maa on kohta mennyttä ja jos missään muualla ei ole elämää, niin saa miettiä tämän asian pelottavuutta. Tuolla jossain on elämää. Mie oon varma siitä.

PS. Miulla oli ensimmäisen jakson koeviikon viimeinen koe perjantaina ja oon nyt aika kepeillä mielin ollut tämän viikonlopun, sillä nyt tämän lisäksi miulla on kolmen päivän vapaa. :- 3 Tämä siksi, koska muilla jatkuu vielä koeviikko mutta mie oon tehnyt jo kaikki miun kokeet, joten mie pääsen nukkumaan. ♥

Girl crushes

Miun elämään on oman äitini lisäksi vaikuttanut maailmalta kolme naishenkilöä, joita ihailen. Heidän takiaan olen joko kiinnostunut uusista asioista, innostunut jostakin tyylistä heidän takiaan (kerrankin jotain tyttömäistä miun asennoitumisessa) tai löydän heistä jo valmiiksi jotain samanlaista kuin itsestäni - nämä naishenkilöt ovat siis tavalla tai toisella rikastuttaneet miun elämääni ja tämän takia mie haluaisinkin tuoda heitä nyt esille. :----) 

Scarlett Johansson

Scarlett on oikeastaan miun "uusin löytö" jos nyt noin voi asian ilmaista. :- D Tarkoitan lähinnä sitä, ettei hää ole kuulunut miun lapsuuteen samalla tavalla kuin muut. Scarlettista kiinnostuin vasta Avengerssin takia, koska kerrankin leffassa oli uskottava badass naisagentti, joka tosiaan vastaa miesagenttia. (Ja ylipäätään Avengers on täyttä parhautta, jonka voi katsoa kirjaimellisesti sata kertaa kyllästymättä.) Scarlettilta oon myös nähnyt Iron Man 2:sen, The Prestigen ja The Nanny Diariesin eli naurettavan vähän, mutta odotan enemmän kuin innolla Captain America: The Winter Soldieria ja The Avengers: The Age of Ultronia. 

Scarlett persoonana on sellainen henkilö, jonka kanssa luultavasti oikeassa elämässä tulisin hyvin toimeen, sillä hän ei halua stereotypioistua isorintaiseksi naiseksi, joka pärjää elämässään ainoastaan niiden takia, vaan sanoo haastetteluissakin suoraan haastattelijalle, jos "pupuruokadieetti" tai alusasukysymykset eivät ole millään tavoin reiluja ja syvällisiä mieskolleegoidensa saamiin kysymyksiin. Ja toki Scarlettilta löytyy huumorintajua ja ylipäätään hän vaikuttaa ihmiseltä, jonka haluaisin tavata.

Emma Watson

Oon seurannut Emman elämää ei-stalkkerimaisella tavalla Potterin kutosleffasta eteenpäin, sillä vaikka olinkin pienempänä tykännyt Hermionesta, mie olin tietysti ajatellut ettei tätä hahmoa kukaan varsinaisesti näyttele vaan Hermione on Hermione. Ja kutosleffan aikoihin Emma alkoi olla enemmän esillä muissakin kuin Potter-asioissa, joten jotenkin se sai miut innostumaan seuraamaan millainen henkilö Hermionen takana on. Ja siitä lähtien mie oon aika aktiivisesti ollut tietoinen, mitä Emma kampanjoi ja mitä leffoja hän on tekemässä. Pottereiden lisäksi oon nähnyt ainoastaan The Perks of Being A Wallflowerin, sillä vaikka miulla oli tarkoitus mennä katsomaan Bling Ring, läheinen leffateatteri ei ottanut kyseistä elokuvaa ohjelmistoonsa. Kunhan vain se ilmestyy DVD:lle, aion ostaa sen. Miuta myös kiinnostaa nähdä This Is The Endin ja Noahin.

Emman takia oon alkanut kiinnostua jollain tapaa muodista. Ja miun Emma on vaikuttanut miun hajuvesivalintoihinkin, koska silloin kun hää oli Burberryn mainoskasvona, aloin katsella Emotionissa Burberryn tuotteita ja sen puolesta sitten löysinkin miun yhden lempihajuvesistä. Toinen hajuvesihankinta johtui Emman mainoksesta Lancômelle. Koulutuksen puolesta mie tsemppasin itseäni aikoinani IB-pääsykokeeseen Emman koulumenestyksellä ja yliopistoista kiinnostuin, kun Emma lähti sinne opiskelemaan, tosin nyt yliopisto opiskeluvaihtoehtona on selkeentynyt miun tulevaisuudennäkymäksi ihan muistakin syistä. 

Joanne Rowling

All hail Queen Rowling, that's pretty much all I can say. Potterit kuuluvat miun lapsuuteen tosi vahvasti ja niiden merkitys miun elämään on aika merkittävä eikä niitä vain voi olla lukematta uudestaan ja uudestaan. Eli lähinnä oon kiitollisuuden velassa Joannelle miun taianomaisesta lapsuudesta Potterien parissa. :'- 3 Tällä hetkellä miun lukulistalla on Joannen aikuisille suunnattu kirja "Paikka vapaana" (The Casual Vacancy) sekä "The Cuckoo's Calling."

 

Oon aina ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja melko pienestä tytöstä lähtien tiesin haluavani julkaista oman kirjan, mutta varttuessani tämä ajatus on kasvanut enemmän ja enemmän - tällä hetkellä miun jonkinlainen elämäntavoite on saada julkaistua kirja/kirjasarja, joka myisi hyvin. Joannen ansiosta tiedän, että kirjailijat voivat olla erittäinkin rikkaita ja menestyviä, vaikka lähtöolosuhteet eivät olisikaan olleet parhaimmasta päästä (en väitä että omat kotiolot olisivat köyhät tai millään lailla surkeat, mie rakastan miun perhettä ja keskiluokkaisuuttamme) ja Joanne antaa miulle teoksiensa kautta inspiraatiota kirjoittamiseen. Ehkä miulta joku päivä se kirja markkinoille ilmestyy...

At your service

Heissun!
Mie olen Jenny, 17-vuotias tyttö Etelä-Karjalasta. Opiskelen Imatralla IB-lukiossa, koska miun tavoitteena on muuttaa lukion jälkeen jatko-opiskelemaan luultavasti Skotlantiin ellei tässä parin vuoden aikana miulle napsahda lottovoitto, jonka avulla voisin päästä Lontoon yliopistoihin. Tällä hetkellä Lontoossa opiskeleminen ja asuminen tulevat liian kalliiksi enkä halua ottaa yhdeksäntoista vuoden iässä massiivista opintolainaa, jota maksan pankille takaisin seuraavat parikymmentä vuotta. Siispä alkuperäisistä haaveistani ja suunnitelmistani poiketen University of Glasgow olisi tähtäimessä. :- )
IB-lukio saattaa kuulostaa joidenkin mielestä oudolta opiskelupaikalta, joten kerron lyhyesti millainen lukio on kyseessä. IB (International Baccalaureate) valmistaa miuta opetuskielen takia täyspäiväiseen englantiin ja englanninkielisten käsitteiden ymmärtämiseen ja oon ysiluokan yhteishausta asti pitänyt IB:tä avoimimpana porttina ulkomaille. Vaikka IB tuottaakin miulla ja muilla opiskelijoilla paljon työtä ja pänttäämistä ja vaikka valitankin koko lukiosta, en tunne että kuuluisin mihinkään muualle opiskelemaan kuin sinne. Ja jos IB:stä valmistun hyvillä papereilla, niin olen varma että selviän mistä muusta tahansa koulutuspaikasta.

Tämä blogi keskittyy lähinnä elämääni, jonka pääpisteenä on sattumoisista syistä koulu, mutta kirjoittelen myös harrastuksistani, miun mielenkiinnoista (tähän väliin sellainen varoituksen sana, että miun intohimoja ovat kirjoittaminen, lukeminen, TV-sarjat ja leffat) sekä meidän koirista (sakemanni ja sheltti). Ja tietysti aikalailla kaikesta, mitä mieleen tulee. :- )